And baby isn't this your chance, To make a break with circumstance

Eilen kotona istuskellessani, mietiskelin edellisen illan tapahtumia.

Oli Wasa By Night 2011, jossa oli tarkoituksena kierrellä tiettyjä ravintoloita/baareja

ja kerätä 8 leimaa eri baareista, jonka kunniaksi sai paidan. Olin koko päivän miettinyt että

pitäisikö sinne mennä, vaiko ei. Menimme kuitenkin lopulta vaasan yöelämään ja saimme kerättyä

tarvittavat kahdeksan leimaa. Paidat tosin olivat loppuneet, joten joudun pari viikkoa odottelemaan

omaa wasa by night "festari" paitaa. Istuin kotonani ja odotin Samulia, jonka piti tulla sohvalleni

yöpymään, mutta löysi ilmeisesti paremman yösijan. Viideltä päivällä tämä kyseinen sankari tuli viimein

hakemaan avaimiaan jotka tänne oli jättänyt. Sen jälkeen pääsin itse viimein keskustaan kiertelemään.

Yllätyksekseni en löytänyt mitään mieleistä perus vaatekaupoista, joissa en hetkeen ollut ollut.

Menin kuitenkin citymarkettiin ruokaostoksille, ja yllätyksekseni löysin kolme kivanväristä villapaitaa,

jotka olivat hyvässä tarjouksessa. Kulutin puolituntia citymarketin pukukopissa pähkäillen ostanko ne

kaikki, vai jäisikö joku vielä kaupan hyllyille. Yllätyksekseni cittarissa oli myös mahtavat valaistukset

pukukopeissa, joka sai minut pienen kamerani kanssa viihtymään siellä vielä kauemmin.

Hienot poseerauksethan ovat vain vaatteiden ostomietintäjuttujen tulosta.

nämä villapaitaystävät meinasin ottaa kotiin:

Ja huomasin myös kopissa säheltäessäni että meitsin tukkahan on kasvanut ihan hirmuisesti

takaa! Kun ajattelee että vuosi takaperin leikkasin kesällä tukan takaa niskapituiseksi.

Ja kun olin mietintänystyröitäni tarpeeksi kiusannut, tulin siihen tulokseen että ostan vain tämän

kivan värisen villapaidan ja ruoat tälläkertaa, ja jos tämä villapaitaystävä on kiva niin haen muutkin.

Ja tämän jännittävän tarinan teille tarjosi, minä.