Cant get close to you !

Tällähetkellä mulla olis kyllä paljon muutakin tekemistä kuin kirjoittaa blogia.

(esimerkiksi syödä, meikata, laittaa hiukset..)

Mutta tähän mä nyt istahdin. Koneen ääreen kirjoittelemaan elämästäni, kaikkien luettavaksi.

Munkaan elämä ei ole aina mitään ruusuilla tanssimista. Kaikilla on joskus vaikeeta.

Mulla on ollut nyt vaikeaa. Työttömänä. Ei ole rahaa mihinkään (käytän silti) ja kaikki kaverit

on töissä. Itsehän datailen yöllä viiteen saakka aamuun. Sitten nukkumaan, ja kahdelta ylös.

Istun kotona. Tuntuu etten edes omista kavereita. Kämppä on sotkunen enkä jaksa siivota.

Viimeviikolla huvitti lähteä kokoajan johonkin, ja olinkin useasti pyöräilemässä.

Mutta mitä kivaa siinäkään on. Pyöriä yksin pienessä Vaasassa iltahämärässä. Ei mitään.

Baarissa (lue. hullussa pullossa) on tullut käytyä muutamaan otteeseen, että näkis ihmisiä,

ja sais jotain muutakin tekemistä. Se on toki ollut mukavaa.

 Eilen istuin koko päivän sisällä koneen ääressä. Ja ahdisti. Niin kovaa ahdisti.

Tänään en haluaisi lähteä mihinkään. En haluaisi nähdä ihmisiä ja hymyillä heille.

Tiedän kuitenkin, että kun lähden johonkin niin unohdan kaikki pahat asiat ja minul on hauskaa.

 

Paitsi jos jumitun ajattelemaan asiaa liikaa. Noh. Jokatapauksessa. Tälle päivälle ollaan sovittu

että lähdetään porukalla Vaasa Rockfestivaalialueen ulkopuolelle hengaamaan. Ite päätin

olla juomatta tänään, ja juon seuraavan kerran vasta 23pv. Helsingissä Skins partyissä.

 Yhtenä päivänä kotona tuli sellainen olo, että oon meikittä koko päivän. Ja tässä kun nyt

näytän muitakin elämäni ei niin ruusuisia puolia, niin saatte nähdä mut täysin meikittä:

 Mulla on silmien alla todella ohut iho, jonka takia sinisyys ja verisuonet kuultaa ihon läpi.

Ikuiset silmäpussit, sanoisinkos. Tuona päivänä ne näkyi yllättävän vähän. Yleensä ne näkyy niin

törkeesti etten haluais yhdenkään ihmisen näkevän mua meikittä.

Mietin pari päivää että kehtaanko ees julkaista noita kuvia tänne. Mutta siinä ne nyt on.

Ei mua hävetä. Tolta mä näytän. Naurakaa pois vaan jos huvittaa.

Tätä ilmettä en oikeen tajua. Pistin kuitenki yks päivä hiukset tollasille nutturasysteemeille.

Olin varmaan aika huvittava näky kaupungissa :-----D mua myös hävettää tunnustaa että kyllä,

taustalla seinällä on mun oma kuva, ja koneella näkyy auki facebook.....................................

 Täs on mun viikkoni tärkeimmät, karvaisimmat ja söpöimmät seuralaiset:

En usko et selviäisin ilman näitä kahta karvakasaa. Vaikka välillä meneeki hermot niihin.

Mut en kestäis ilmankaan. Karvoja löytyy joka paikasta mutta entä sitten. Parempi se, kuin

että menettäisin järkeni täällä ja joo. Kuitenkin.

Tosiaan mun poikaystävähän lähti reilaamaan ympäri eurooppaa. Se on ollu siellä nyt viikon ja

mä oon seota. Varmaan ne, jotka on kaukosuhteessa ymmärtää mun fiilikset. Tosin ite en ikinä vois

olla oikeasti kaukosuhteessa. Se kun kuulet siitä illalla sen verran et joo tääl oon ja nyt nukkumaan.

Se, kun tiedät että oot varattu, mutta sun aivot yrittää suojella sua unohtamalla tunteet sitä ihmistä kohtaan.

Se, kun et tiedä miten päin olisit ja missä. Etkä viihdy yleisesti ottaen naisten seurassa. Viihdyt miesten

seurassa. Mutta nekään ei vaikuta tietävän miten muhun suhtautua. Kaipaan halauksia, suudelmia,

kaipaan sitä, että joku sanoo mulle, että kelpaan sellaisena kuin olen. Vaikka mussa vähän enemmän

läskiä löytyyki ku mitä olis tarpeen. Kaipaan myös kaiken muun unohtamista, ja elämistä siinä hetkessä.

Nauttien täysin sieluin siitä hetkestä. Kaipaan myös sitä, että voi nukahtaa toisen kainaloon.

Siksi musta ei täällä blogin puolella ole kauheasti kuulunut.

Onneks maanantaina on pyykkivuoro.