Päivä 6
Minun ystäväni
Oon miettiny useesti sitä, kuinka oikeastaan inhoan ihmisiä.
Kuinka kaksnaamasia paskoja me kaikki ollaan, vaikkei
välttämättä tarkoitus olisikaan.
välttämättä tarkoitus olisikaan.
ihmiset esittää ystäviä toisilleen, vaikka puhuis seläntakana vaikka mitä paskaa.
ihmiset väittää olevansa täysin vilpittömiä, mutta todellisuus on toinen.
ihmiset väittää olevansa täysin vilpittömiä, mutta todellisuus on toinen.
Itse olen alkanut inhoamaan miltei kaikissa ystävissäni ja tutuissani jotain asiaa,
ja se on saanut jopa katkaisemaan välit joidenkin heidän kanssa.
Mutta sitten sitä tajuaa, että onko vika sittenkin vaan ajatusmaailmassani,
eikä niissä ihmisissä. Olette olleet mulle
ja se on saanut jopa katkaisemaan välit joidenkin heidän kanssa.
Mutta sitten sitä tajuaa, että onko vika sittenkin vaan ajatusmaailmassani,
eikä niissä ihmisissä. Olette olleet mulle
tärkeitä, ja rakastan ystäviä ja kavereita, ja hengailemista niiden kanssa.
Miks sitte oon menny haurauttamaan välini heidän kanssaan?
itsessäni se vika on, ja vielä joskus tuun katumaan sitä, että oon vähentäny
yhteydenpitoa kyseisiin ihmisiin. Sitä vaan ajattelee että kyseiset ihmiset eivät
halua olla mun kanssa väleissä, mut ehkä oon ite vaan hiljentyny niin paljo,
ja ne ajattelee musta samalla tavalla?
Ennen kuvittelin olevani niin sosiaalinen ihminen, mut oon muuttunu
tosi sulkeutuneeks ja katkeraks ihmiseks. Tavallaan. Vai oonko?
Siks toivoisinki että pystyisin palauttamaan välini kaikkien ystävieni kanssa,
ja osoittaa heille että he ovat tärkeitä mulle, vaikka itse oonki
mokannu jäädyttämällä välit pelkästään jättämällä huomioimatta
niitä ihmisiä, joiden kanssa oon nauttinu olla.
Toisaalta ihmiset muuttuu ja en väitä että vika iha täysin olis mussa kokonaan.
Jotku ihmiset on muuttunu tosi paljo niin luonteelta kuin ulkoisestikin.
Oonhan mä itekki muuttunu tosi paljo siitä, mitä ennen olin!
Joten toivoisin todella että sais korjattua välejä teidän ihanien ihmisten kanssa,
(ja puhun siis ihan kaikista teistä jotka on mun kanssa tekemisissä ollut,
enemmän tai vähemmän, irl tai netissä!)
ja jotta me kaikki voitaisiin odottaa paljon tulevalta kesältä!
Kaikki te, rakkaat lukijani.
Ottakaa teki yhteyttä vanhoihin ystäviinne joiden seuraa kaipaatte,
ja käykää vaikka kahvilla. Ennenku tajuatte tulleenne vanhoiksi ja
menettäneenne kaikki ystävänne, jotka on teidän elämään vaikuttanu.
Musta tuntuu, että mä ajattelen ihan samalla tavalla :(
ReplyDeleteSen lisäks musta on tullu kamalan ennakkoluuloinen, en pysty ystävystyä uusiinkaan ihmisiin kun luulen, että ne sitten puhuu musta paskaa ja esittää vaan olevansa helvetin hyvää kaveria O_O eikä välttämättä tarvi olla uus tuttavuus kyseessä :/
Ärrrsyttävää :D
Itelläni on sama homma jokseekin. Johtuu siitä, että oon tutustunut Teemuun, ja se on kaikintavoin sellainen täydellinen jonka kanssa haluaa hengata. Silti, kun jotkut kaverit pyytää jonnekkin niin oon ihan "... oon Teemun kanssa." en tiiä, on tosi ikävä kokoajan ja jotenkin tuntuu, että MIKSI mun pitäs olla sellaisten ihmisten kanssa (viittaan entiseen parhaaseen kaveriin) jotka ei arvosta mua niin paljon ja sillä tavalla. Oon jotenkin ristiriitainen, koska _haluan_ olla muidenkin ystävien kanssa, ja niin oonki. Yritän pitää yhteyttä tärkeimpiin, mutta ajatus uusiin ihmisiin tutustumisesta ahdistaa eikä niille riitä niin helposti aikaa. Toivottavasti tää helpottaa, kun me Teemun kanssa muutetaan yhteen niin hengaillaan kokoa ajan kotona niin alkaa kyllästyttää ja meen muiden kavereiden luokse. Niin, ja Teemu on myös ystävä. Ei pelkästään poikaystävä.
ReplyDelete